Jessica Townsend - Nevermoor: The Trials of Morrigan Crow (Nevermoor #1)

 Kaipaatko jo vastapainoa iänikuiselle Pottereiden vinkkaamiselle? No tässä sitä olisi. Luin syysloman aikana loppuun Jessica Townsendin The Trials of Morrigan Crow -kirjan, joka aloittaa Nevermoor nimisen kirjasarjan. Sarja ja kirja saattavatkin olla jo osalle tuttuja, mutta jos ei niin kannattaa laittaa ylös etenkin niiden lukijoiden varalle, jotka ovat rakastaneet Pottereita tai Percy Jacksoneita ja kaipaavat jotain samankaltaista luettavaa. Sarjaa on myös suomennettu, tämä ensimmäinen osa taitaa olla suomeksi nimeltään Nevermoor: Morriganin keotukset, joten luokan- ja äikänopet voivat kirjan ottaa myös muistiin. Toki kirjaa voi suositella myös muille lähipiirin fantasia intoilijoille. 

Jessica Townsend - Nevermoor: The Trials of Morrigan Crow. Sivuja(lainatussa painoksessa): 374. Kustantaja Orion Children's Books.

Morrigan Crow on juuri täyttämässä yksitoista. Aihetta juhlaan ei kuitenkaan ole, koska Morrigan on kirottu lapsi ja ennustuksen mukaan hän tulee kuolemaan kyseisenä iltana. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun syntymäpäivä illalliselle ilmaantuu erikoinen Jupiter North niminen mies, joka salakuljettaa Morriganin mukanaan maagiseen Nevermooriin. Jupiter haluaa Morriganin pyrkivän maagiseen seuraan, jossa hän on itsekin jäsenenä. Seuraan päästäkseen Morriganin on läpäistävä kolme koetta ja päihitettävä muut samaa tavoittelevat lapset. Vaikka Nevermoor ihastuttaa Morriganin heti alkuunsa pohtii hän, miten läpäistä kokeet, kun hänellä ei ole mitään erikoiskykyä. Vai onko? Kokeiden ohessa Morriganille alkaa hahmottua ei vain uusi maailma, vaan myös hänen oma kohtalonsa. 

Itse taisin bongata tämän kirjan ensimmäisen kerran Books with Leo -kanavalta ja myös Bibbidi Bobbidi Bookin puolella kirjasarjaa on kehuttu. Näiden molempien kanavien ansiosta uskallankin tätä vahvasti suositella lujoille, jotka ovat pitäneet Pottereista, Percy Jacksoneista tai Artemis Fowleista, tai muista fantasia seikkailuista. Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut mikään suurin fantasia- tai seikkailusarjojen kuluttuja lukijana, en ikinä ole päässyt esim. neljättä Potteria pidemmälle, mutta onneksi tämä blogi pakottaa lukemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Koen, että luokanopettajana ja myös kieltenopettajana, siitä on paljon hyötyä, että on kokemusta monenlaisesta kirjallisuudesta, jotta osaa suositella lapsille ja nuorille oikeanlaisia kirjoja luettavaksi. Vaikka tämän kirjan kohdalla se henkilökohtainen lukukokemus ei ollut sieltä kärkipäästä juurikin sen takia, että genre ei vaan niin natsaa, pidin kirjasta ja se on laadukkaasti toteutettu lasten ja nuorten fantasiaseikkailu, jota mielellään suosittelee eteenpäin. Eikä ole vaikea huomata, miksi Nevermoor -sarjasta on tullut suosittu ja moni odottaa innolla Morriganin seuraavia seikkailuja. 

Sarjassa on yksi selkeästi suurempi jatkuva juoni, joka alkaa avautua pikkuhiljaa tässä ensimmäisessä kirjassa. On pääpahis ja hyvikset, jotka todennäköisesti kohtaavat aina eri tavoin seuraavissa osissa. Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään tuomaan Morrigan uuteen maailmaan ja aletaan avaamaan sitä hänen henkilökohtaista historiaansa, samalla kun hän yrittää päästä sisälle Wundrous Societyyn. Tarinaan on luonnollisesti jätetty salaisuuksia, jotka eivät vielä tässä ensimmäisessä osassa selviä, jotta lukija tarttuisi siihen seuraavaankin teokseen. Osa juonikuvioista toki sidotaan sopivasti yhteen, jotta saa sen ratkaisun tunteenkin, eikä jää liikaa purettavaa seuraaviin osiin. Hahmovetoisempana lukijana koen, että nämä koukut olivat sellaisia, jotka saattavat jäädä kaihertamaan kanssani samankaltaisia lukijoita. Eli niitä, joita se suurempi juonikuvio ja toiminta ei niin houkuttele, mutta jotka haluavat selvittää yksittäisten hahmojen salaisuuksia tai nähdä miten ystävyys-, perhe- ja muut suhteet kehittyvät tarinan edetessä. Vaikka pääjuoni eteni mielestäni suht hitaasti on se ymmärrettävää, sillä lukijaa vasta tutustutetaan tähän uuteen ympäristöön ja miten tarinan todellisuus toimii. Kuitenkin oheen on jätetty erilaisia kommelluksia ja tapahtumia, jotka pitävät varmasti myös juonivetoisemman lukijan otteessa. Minusta etenkin nuo koetukset, joita Morrigan joutui käymään läpi olivat fiksu valinta, sillä ne luovat juuri tällaisia välistoppeja, joita lukija voi odottaa ja jännittää seuraavaksi. On myös hauska, että toisin kuin vaikkapa Pottereissa, tässä sarjassa lukijalle jää vielä selvitettäväksi se, että mitä se seuraan kuuluminen sitten virallisesti tulisi tarkoittamaan. Millainen kuvio tulee olemaan seuraavissa kirjoissa, onko koulumaisempaa teemaa vai salapoliisi selvittelyä vai mitä. Siis ainakin itse, kun en ole sarjasta pidemmälle lukenut (en halua spoilata juonta), jäin miettimään näitä kysymyksiä. 

Kirjassa on paljon samankaltaisuuksia Pottereiden kanssa, ja varmasti monen muunkin samankaltaisen fantasiakirjallisuuden. Tämä voi olla osalle lukijoista, piti Pottereista tai ei, luotaan työntävä ominaisuus. Itse kuitenkin koin, että teos ei ole liian samanlainen ja yksityiskohdat ovat tarpeeksi erilaiset, ettei esimerkiksi juonenkäänteitä arvaa ennalta. Koin vähän häiritsevänä sen, etten oikein ymmärtänyt ns. normaalin ja taikamaailman eroa tässä kirjassa. "Todellisuus", jossa Morrigan eli ei vaikuttanut olevan aivan tavallinen ja taikuutta oli myös siellä, missä hän eli, mutta Nevermoorissa sitä on jotenkin enemmän? Minusta oli myös vähän hassua, että muille juhlille oli ilmeisesti keksitty korvikkeita, mutta joulu oli joulu? Tämä ehkä englanniksi häiritsee enemmän, koska sanana Christmas viittaa niin selkeästi kristinuskoon, jolloin pohtii onko tässä kirjan maailmassa sitten myös uskontoja ja ovatko ne samat uskonnot kuin meillä. Mutta muuten koin Nevermoorin mielenkiintoiseksi taikamaailmaksi ja hauskasti luoduksi. Jotenkin kirjassa on sellainen nykyaikaisempi tunnelma tietyllä tavoin kuin Pottereissa, vaikka tekniset vempaimet ja kulkuvälineet luovat sellaisen historiaan sijoittuvan kuvan. Townsend on myös onnistunut luomaan hyvää alkua löydetty perhe -troopille, joskin tuntui, että pienemmälläkin hahmokaartilla olisi näin alkuun selvitty. Etenkin aikuisia hahmoja oli mieleeni hieman liikaa ja moni heistä jäi etäiseksi tästä paljoudesta johtuen. Hahmojen paljous näkyi yleisestikin siinä, että itselläni ainakin osa meinasi unohtua/mennä sekaisin ja tosiaan myös ne Morriganin kanssa samanikäiset hahmot jäivät vielä toivottua ohuemmiksi. Voi toki olla, että asia korjaantuu, jos sarjaa lukee eteenpäin. Ainakin hahmoihin pääsi sen verran kiinni, että osasta haluaisi tosiaan päästä paremmin perille, ja kaarti oli myös monipuolisen oloinen. Morrigan itse oli omaan makuuni välissä hieman turhauttava päähenkilö, mutta ei todellakaan epämiellyttävimmästä päästä, pidin myös hänen hieman synkästä ja pessimistisestä huumoristaan. Veikkaan hahmon iskevän hyvin nuorempiin lukijoihin (ja toki vanhempiinkin). 

Kielen puolesta kirja on sellainen perus middle grade -kirja. Eli rakenteet alkavat monipuolistua ja samoin sanasto. Itse näkisin, että oppilaalle, jonka sanavarasto on vielä niukka ja luetun ymmärtämisessä perusrakenteet takkuavat kirja voi olla turhauttava. Kirjassa nimittäin esiintyy paljon sellaistakin sanastoa, johon ei välttämättä arjessa ja koulun kirjoissa törmää niin usein ja keksityt sanat voivat myös hämmentää osaa oppilaista. Toisaalta vaikka oppilaan kielitaito ei vielä olisi täysin sujuva voi kirjaa rohkaista kokeilemaan mikäli kielitaitoa tahtoo kehittää. Toimiva ratkaisu voisi olla se, että oppilas on jo aiemmin lukenut kirjan suomeksi jolloin tarina on jo tuttu eikä hänen tarvitse aivan kaikkea kääntää sanasta sanaan ymmärtääkseen, mitä tapahtuu. Tai rinnalle voi vaikka ottaa sen suomennoksen, josta tarkistaa vaikeita kohtia tai sitä ymmärrystä. 

Kenelle

• Alakoulussa:Kielitaidoltaan natiiveille tai lähes natiiveille jo tottuneille lukijoille, joilla suht laaja sanavarasto. Koen, että kirjassa on sen verran paljon haastavahkoakin sanastoa, etenkin kieltä vasta oppivalle, plus tarinaa varten luodut sanat, joten jos perusrakenteet ja sanasto ovat vielä vähän hakoteillä voi kirja olla turhauttavan haastava ja liian pitkä.
• Yläkoulussa: Kielitaidoltaan vahva seiskan ja kasin osaaja saattaisi jo kirjan kanssa pärjätä hyvin, etenkin jo kirja on muuten nappivalinta. Osaa teinilukijoista voi toki aluksi työntää luotaan se, että päähenkilö on itseään nuorempi, mutta ymmärtääkseni hahmot vanhenevat tässä sarjassa, kuten Pottereissakin, joten tämä efekti varmasti katoaa jos sarjan imuun pääsee mukaan. Ja toisillehan tämä päähenkilön ikä ei varmasti haittaa yhtään.
• Fantasian ystäville, etenkin taikamaailmoista ja kevyemmästä maailmanrakennuksesta pitäville.

Kysymyksiä

1. Millaisia kirjeitä Morriganin pitää kirjoittaa kirjan alussa?
2. Mitä yllättävää tapahtuu Morriganin syntymäpäivänä?
3. Millaisella kulkuvälineellä Morrigan ja Jupiter liikkuvat?
4. Piirrä yksi kirjan hahmoista, selitä kuka hän on ja mitä hahmo tekee kirjassa.
5. Mihin kolmeen kokeeseen Morrigan joutuu?
6. Mitä Morrigan oppii kirouksestaan kirjan aikana?
7. Mikä on joulun kohokohta Nevermoorissa?
8. Millaisia yhtäläisyyksiä huomaat tämän kirjan ja muiden samankaltaisten kirjojen kanssa? (esim. Harry Potter. Tämä kysymys oppilaille, jotka ovat lukeneet samankaltaisia teoksia)
9. Mikä on Jupiterin ja Jackin taito?
10. Mikä oli mielestäsi hauskin/kiinnostavin yksityiskohta Nevermoorin taikamaailmassa. Miksi?

Yhteisopetus

• Lainaamassani painoksesa sivulla 192 oli kohtaus, jossa kuvaillaan Nevermoorin karttaa ja eri kohteiden sijaintia. Tämän kautta voisi pitää hauskan harjoituksen, jossa opettaja lukee oppilaille kohdan ja oppilaat piirtävät kartan sen mukaan. Sopii etenkin, jos on harjoiteltu paikkojen nimiä, sekä oikeaa, vasenta ja ilmansuuntia.

Kaiken kaikkiaan Nevermoor: The Trials of Morrigan Crow on lämmin ja hauska fantasiaseikkailu lapsille ja nuorille. Kirjaan on jätetty paljon erilaisia koukkuja erilaisille lukijoille, jotta seuraavaankin osaan tulisi tartuttua. Sarjan on kaiketi tarkoitus olla pidempi, googlettelun perusteella 6-10 kirjaa yhteensä. Neljäs kirja ilmestyy ensi keväänä, joten sarjasta innostuvalle lukijalle on vielä hyvin kirjoja tulosas luettavaksi lisää. Teoksen hyvästä toteutuksesta kertoo sekin, että jopa tällainen ei niin fantasian ystävä harkitsee myös jatko-osiin tarttumista, koska pakko tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kirja on oiva valinta niille lukijoille, jotka haluavat paeta marraskuun pimeyttä erilaisiin taikamaailmoihin ja ovat vielä halloween tunnelmissa.