Alice Oseman - Loveless

 Hyvää keskiviikkoa lukijat! Potkaistaan tämä postausta käyntiin kolmella polttavimmalla ajatuksella, jotka Alice Osemanin Loveless -teos sai aikaan:

1. Miksei Osemanin teoksia ole suomennettu? Kai olisi jo tulevan Netflix-sarjan myötä aika? (I'll do it seriously jos se siitä on kiinni)
2. Haluan lukea kaikki Osemanin kirjat nyt ja heti!
3. Ihmisille, joita aseksuaalisuus tai -romanttisuus termit hämmentää/huvittaa LUKEKAA tämä teos jos netti ei hämmennykseen auta.

Varoitus tämä postaus on todennäköisesti tavallista pidempi, koska innostuin ylistämään Alice Osemania ja tästä kirjasta heräsi paljon ajatuksia. 

Loveless kertoo Georgiasta, joka aloitta opiskelun Durhamin yliopistossa ja haaveilee, josko yliopisto elämä viimein toisi hänenkin elämäänsä sen kauan toivotun romanssin. Odotukset opiskelija elämälle ja sille "todelliselle" yliopisto kokemukselle ovat siis melko korkealla. Ujona ja hieman introverttinä nuorena Georgia tuntee myös huojennusta siitä, että parhaat ystävät kotoa Pip ja Jason aloittavat myös opinnot samassa kaupungissa. Myös alun järkytys huoneen jakamisesta laimenee, kun Georgia tutustuu paremmin Rooneyn kanssa, joka on monin tavoin hänen vastakohtansa. Silti yliopistoelämä ei aivan lähde käyntiin odotetusti ja epäilykset sen oman rakkaustarinan alkamisesta heräävät myös. Mitä jos ei vain rakastu? Kehenkään? Jääkö aivan ilman rakkautta ja yksin? Ensimmäisen opiskeluvuoden suhdekiemurat voivat olla haastavia, kun yrittää vastata näihin kysymyksiin. 

Luin tämän kirjan vajaassa kymmenessä päivässä, mikä on omassa mittakaavassani aika nopeaa toimintaa. Tartuin siihen heti sen lainattuani (anteeksi kaikki aiemmin lainatut kirjat) ja oli kyllä kova hinku saada kirja luettua ja tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Loveless on pehmeä niin sanottavasti romanttiikka genren kirja, jossa kevyet ja vakavat teemat ovat tasapainossa. Koska kirja tosiaan käsittelee aseksuaalisuutta ja -romanttisuutta, on kirja perinteisen romanssin sijasta sellainen romanttinen tarina itsensä hyväksymisesta ja ystävyydestä, mikä on aivan ihanaa. Olen kuullut ja nähnyt paljon kehuja tästä kirjasta ja en voi muuta kuin yhtyä ja ehdottomasti suosittelen tätä nuorille lukijoille. Etenkin kirjaan rakastuvat varmasti itseni kaltaiset lukijat, jotka pitävät ihmissuhteisiin keskittyvistä tarinoista, joissa on myös vakavempia teemoja. Georgian hahmo on todella samaistuttava ja Oseman on jälleen luonut moniulotteisen ja monimuotoisen hahmokaartin, jonka kanssa saa nauraa ja itkeä. Päätemoiksi nousevat oman seksuaalisen identiteetin rakentaminen, ystävyys ja itsenäisen elämän aloittaminen. Koska kirja sijoittuu yliopistoon on mukana myös alkoholia, mutta sen käyttöä kuvataan realistisesti ei siis inhoten tai ihannoiden ja veikkaan monien nuorten törmänneen jo alkoholin käyttöön elokuvissa ja kirjoissa, sekä todellisessa elämässä, hyvin erilaisissa muodoissa. Osemanin omilta sivuilta voi käydä lukemassa sisältövaroitukset, jotka hän on itse kirjalle listannut. Itse uskon myös, että monelle yläasteen lopulla tai lukiossa olevalle nuorelle on kiva päästä kurkistamaan siihen, millaista se yliopistoelämä on, varsinkin ulkomailla. Itse en muistakaan nuorena lukeneeni montaa yliopistoon sijoittunutta kirjaa, vaan monet silloin luettujen romanssien päähenkilöt olivat jo 25-30-vuotiaita "oikeita aikuisia". Voinkin kuvitella, että niille nuorille, jotka ovat hiljalleen siirtymässä myös aikuisten kirjallisuuden pariin, tämä voi olla juuri sopiva kirja. 

Kirja on suhteellisen pitkä yli 400 sivua ja sanastokin voi välillä haastaa, mutta pääasiassa kieli ja tapahtumat ovat aika arkisia. Seiskan ja kasin oppilaat varmaan joutuvat käyttämään enemmänkin sanakirjaa tämän kanssa, mutta lukukokemus voi silti olla heille mielekäs etenkin jos kirjan teemat heitä koskettavat. Yhteisopetuksessa tätä olisi varmasti hedelmällisintä käyttää, mikäli pystyy terveystiedon opettajan kanssa rakentamaan jonkinlaista integraatiota samoihin aikoihin, kun oppilaat käyvät seksuaalisuutta terveystiedossa. Oseman kuvaa myös hahmojen pukeutumista usein, joten pätkiä voi käyttää tunnilla, jolla kerrataan vaatteita ja vähän lisätäkin termistöä, joilla vaatteita kuvata. Vaikka koen kirjan hyvin tärkeäksi ja soisin niin opettajien kuin oppilaidenkin sen lukevan näen, että se pääasiassa toimii parhaiten yksilö tasolla luettuna kuin materiaalina yhteisopetukseen. Vaikka tokihan kaikkia kirjoja voi käyttää opetuksessa (mistä tulossa postausta) ja niiden käytöllä saattaa innostaa oppilaita lukemaan teokset kokonaankin. 

It was all sinking in. I’d never had a crush on anyone. No boys, no girls, not a single person I’d ever met. What did that mean?

Alice Oseman - Loveless

Rakastan edelleen tapaa, jolla Oseman todellakin ohjaa lukijaansa seksuaalisuuteen liittyvien teemojen suhteen ja niin sanottavasti opettaa ja avaa seksuaalisuuteen liittyviä faktoja. Tiedän, että yleensä kirjoittamisessa hoetaan "näytä älä kerro" mantraa, mutta Alice Oseman osaa tehdä tämän niin, ettei siitä ärsyynny vaan on vain kiitollinen, että joku kirjoittaa näitä kysymyksiä auki selkeästi ja ymmärrettävästi. Moni voi varmaan samaistua, ja kuten kirjakin näyttää, eri seksuaali- ja sukupuoli-identiteettien ymmärtämiseen löytyy netistä tänä päivänä niin paljon tietoa, että voi olla vaikea ymmärtää sitä ns. todellisuutta, mitä ihmiset elävät ja kokevat. Tämä eri lähteiden ja kantojen määrä voi hämmentää jopa heitä, jotka itse vielä yrittävät määrittää ja ymmärtää sitä omaa identiteettiään. Paljon puhutaan siitä, kuinka vähemmistöjä ei pitäisi valjastaa opettamaan ja selittämään kokemuksiaan, eikä heiltä pitäisi (ainakaan ilmaiseksi) sitä odottaakkaan. Netin tietotulva ja erilaiset näkemykset aiheesta voivat kuitenkin hämmentää kokeneemmankin tutkijan. Näin ainakin itsestä tuntuu. Tämän takia Loveless onkin aivan upea teos, se on yhtäaikaa laadukas nuortenromaani, jonka seurassa viihtyy, ja kirja jonka voi antaa käteen ihmisille, jotka haluavat ymmärtää aseksuaalisuutta paremmin. Loveless avaa aro- ja ace -käsitteitä hyvin, murtaen samalla niihin liittyviä myyttejä ja auttaa ymmärtämään, kuinka identiteetin ymmärtäminen ja rakentaminen henkilölle itselleenkin voi olla vaikeaa. Oseman itse on myös aroace (eli sekä aromanttinen, että aseksuaali) ja hän onkin tehnyt videon Rowan Ellisin kanssa, jossa he puhuvat aiheeseen liittyvistä myyteistä ja purkavat niitä. Loistava video ja suosittelen näytettäväksi vaikka ihan terveystiedon tunnilla, kun puhutaan seksuaalisuudesta. On totta, että vähemmistöjen edustajat joutuvat aivan liian usein valaisemaan kokemuksiaan muille ja näiden kokemusten selittäminen ja uudelleen läpikäyminen voi olla rankkaa ja raskasta, minkä vuoksi ainakin itse olen älyttömän kiitollinen Osemanille tästä teoksesta ja miten hän on sen kirjoittanut. Todennäköisesti Oseman on halunnut tarjota muille Georgian kanssa samoja vaihteita läpikäyville nuorille samaistuttavan ja kannustavan tarinan, mutta kyllä se toimii oivana tietopakettina myös tällaiselle nuorten kanssa työskentelevälle ihmiselle. Kirjahan on tosiaan niin sanottu Own Voices -teos, joten jos äidinkielessä tai muussa yhteydessä tulee puhetta Own Voices -kirjallisuudesta tätä voi käyttää esimerkkinä ja kirjaa lukevaa oppilasta voi myös kannustaa pohtimaan, miten se hänen mielestään näkyy teoksessa. 

Kenelle

• 9-10 oppilaille kirjaa voi olla helpompi ja mielekkäämpi lukea, sillä tekstiä on kiitettävästi ja kieli voi välillä haastaa heitäkin.
• 7-8 oppilaillekin kirjaa voi tarjota, etenkin jos se heitä kiinnostaa ja aihe koskettaa heitä. He saattavat kuitenkin tarvia enemmän sanakirjan apua ja kannattaa antaa vinkkejä lukemiseen, jos heillä ei ole paljoa kokemusta vieraalla kielellä lukemisesta. Esim. ei kannata jokaista vierasta sanaa tarkistaa, vaan kokeilla päätellä asiayhteydestä tai jatkaa lukemista ja katsoa jos ymmärrys tulee sen kautta.
• Oppilaille, jotka nauttivat nykyaikaan sijoittuvista ja realistisista kirjoista, joissa ihmissuhteet ovat keskiössä. Vinkkaisin kirjaa etenkin niille lukjoille, jotka ovat jo siirtymässä aikusiten romantiikka tai chick-lit kirjallisuuden pariin tai nauttivat niistä.
• Oppilaille, jotka haaveilevat Briteissä asumisesta tai opiskelusta, koska heille ympäristön ja kulttuurin kuvaus ovat varmasti herkullisia
• Oppilaille, joita seksuaalisuuteen ja identiteettiin liittyvät teemat kiinnostavat tai koskettavat.

 

Kysymyksiä

1. Mitä Georgia opiskelee yliopistossa? Entä Pip ja Jason?
2. Mihin kerhoihin/järjestöihin hän liittyy yliopistossa?
3. Kirjassa sanotaan, että Durhamin yliopistossa on edelleen ns. college system, googleta ja kerro, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
4. Kuka on Roderick?
5. Kenen kanssa Georgia päätyy ajelulle jouluna? Mistä he puhuvat?
6. Mitä voit kertoa Sunilista?
7. Millaiseen näytelmä kerhoon Georgia lähtee mukaan? Mitä näytelmälle uhkaa käydä?
8. Miksi Jason pahoittaa mielensä kirjan aikana? Pystytkö samaistumaan hänen tuntemuksiinsa?
9. Miksi Georgian on vaikea tulla sinuiksi seksuaalisuutensa kanssa?
10. Mitä opit aseksuaalisuudesta/aromanttisuudesta tämän kirjan kautta? Mursiko kirja mahdollisesti vääristyneitä käsityksiä aiheesta?
11. Onko kirjan loppu mielestäsi onnellinen? Miksi/miksi ei?

Yhteisopetuksessa

1. Jos haluaa integroida opetukseen seksuaalikasvatusta, niin teoksen kautta voi juurikin tuoda esille aseksuaalisuutta ja mitä se voi merkitä eri ihmisille. Aihetta käsitellään ainakin sivuilla 195-199, sekä luvuissa Fantasy Future (s.233-234) ja Aromantic Asexual (295-298). Etenkin Fantasy Future -luku koskettaa ja näyttää, miksi oma seksuaalisuus voi olla vaikea hyväksyä. Lisäksi sivuilla 208-211 käydään hyvin keskustelua seksin merkityksestä suhteessa, mikä voi olla nuorille tärkeää ja etenkin huomio siitä, ettei kenenkään sukupuoleen katsomatta tarvitse sitä automaattisesti haluta tai pitää tärkeänä.
2. Kirjassa on paljon kuvauksia hahmojen pukeutumisesta, jota voi yhteisopetuksessa käyttää vaatteiden kertaukseen. Tässä voi taas käyttää hauskempia harjoituksia, kuten kuunnella pätkät opettajan lukemana tai äänikirjan kautta ja piirtää kuvauksen mukaiset vaatteet. Vaihtoehtoisesti oppilaille voi jakaa luettavaksi kopioita eri kohdista niin, että osalla on eri kohta luettavana ja piirrettävänä ja kun on luettu ja piirretty niin yritetään piirrosten avulla arvata keillä oli samat kuvaukset ja yrittää yhdistää niitä oikeisiin tekstipätkiin. Vaatekuvauksia on ainakin sivuilla 244, 254-255 ja 326, niitä oli useamminkin, mutta nämä olin muistanut merkitä ylös.

Alice Oseman on kyllä kovaa vauhtia nousemassa omaksi suosikki kirjailijakseni. Hahmot, joita Oseman luo ovat vain niin rakastettavia ja hänen tapansa kuljettaa tarinaa ja käyttää kieltä onnistuu niin sarjakuvissa kuin kirjoissakin sekä naurattamaan, että itkettämään. Loveless on ehdottomasti Darius the Great Is Not Okay:n ohella yksi suosikki lukukokemukseni tältä vuodelta, vaikka se saikin minut ikävöimään vaihtoaikaani Englannissa ja Greggsiä. 

Ensi viikon kirjaa en olekaan vielä päättänyt, eli vihiä en voi siitä antaa. Mahdollisesti arvuuttelen asiaa taas instagramin puolella jossain vaiheessa. Muistakaahan muuten käydä seuraamassa sielläkin @enkun_luokan_kirjahylly.