Randy Ribay - Patron Saints of Nothing

 Heipä hei lukijat! Tänään ollaankin taas kirjavinkkien parissa tätä postausta kirjoittaessani ulkona sataa lunta! Tuntuu aika hassulta, että jo syyskuun puolessa välissä tulee lunta, vaikkei pysyvää olekaan. Tämän viikon kirjavinkki vie kuitenkin vähän aurinkoisempiin maisemiin, sillä Randy Ribayn Patron Saints of Nothing sijoittuu pääosin Filippiineille. Kirjan trooppisista lämpötiloista huolimatta se varmasti sopii hyvin niiden käsiin, jotka tarttuvat näin syksyisin dekkareihin, sillä se tarjoilee hieman salapoliisi meininkiä ja hidasta jännitystä. 

Randy Ribay - Patron Saints of Nothing. Kansi Dana Li ja Jor-Ros. Kustantaja Penguin Random House. Sivuja (kovakantinen):323.

Patron Saints of Nothing kertoo lukion viimeisellä luokalla olevasta Jaystä. Valmistuminen vaanii nurkan takana ja Jayn kuviot ovat melko selkeät; valmistu, mene yliopistoon, hanki työ. Juuri ennen kevätlomaa Jayn perhe saa kuitenkin ikäviä uutisia Jayn isän kotimaasta Filippiineiltä. Jayn samanikäinen serkku Jun on kuollut osana maan huumeiden vastaista sotaa, mutta Jayn mielestä on outoa, kuinka koko perhe vaikenee Junin kohtalosta. Lopulta Jay saa taivuteltua vanhempansa ja matkustaa yksin Filippiineille tapaamaan sukua ja tietenkin selvittämään, mitä Junille todella tapahtui. Matkalla Jay oppii paljon uutta niin serkustaan kuin itsestäänkin. Totuuden selvittämisen tiimellyksessä Jay pohtii myös omaa yhteyttään maahan ja käsittelee suruaan.  

Patron Saints of Nothing on mielestäni laadukas nuortenkirja ja mielenkiinnolla itse tutustun Ribayn tuotantoon jatkossakin. Kuitenkin tätä lukiessa jäi vähän sellainen olo, että se olisi ehkä voinut olla jotenkin vielä parempi. En vain tiedä miten. Voi toki olla, että odotin vielä hieman jännittävämpää ja yllättävämpää tarinaa. Tämä ei tarkoita, että kirjan juoni tai ratkaisut olisivat olleet jotenkin ennalta-arvattavia tai huonoja, sillä sitä ne eivät olleet. Lopullinen totuus Junin kohtalosta pidettiin arvailujen varassa loppuun asti niin Jaylle kuin lukijallekin. Tarkoituksellista tai ei itselleni jäi myös sellainen olo kuin se oma tunne lukijana totuuden paljastuessa oli sama kun Jayllä, mikä on varsin taidokasta. Ja vaikka tarina ei ole täynnä sellaista räjähtävää toimintaa vaan enemmänkin hiljaista jatkuvaa jännitettä, niin ainakin itselläni kirjaan oli helppo tarttua, sillä halusin tietää mitä selviää seuraavaksi ja mikä Junin kohtalo todella oli. Jay päähenkilönä jää hieman etäiseksi, joskin tämänkin kohdalla pohdin onko se tarkoituksellinen valinta kirjailijalta. Jay on muita kohtaan etäinen ja aika kova kuoreltaan, mutta samalla pinnan alla kytee herkkyys ja epävarmuus. Huonosti kirjoitetun päähenkilön sijaan jää juuri sellainen olo, että Jay kertojana ei päästä lukijaa liian lähelle aivan kuten hän tekee muiden hahmojen kanssa. Hetkittäiset pilkahdukset antavat vihiä tunteellisemmasta ja empaattisesta, ehkä hieman yksinäisestäkin, pojasta. Hahmon kautta välittyy myös se nuoruuden ristiriita, jossa haluaa olla itsenäinen ja toimiva tekijä, joka kapinoi auktoriteettejä vastaan, mutta samalla kaipaa sitä aikuisten tuomaa turvaa ja huolenpitoa. Ribay on rakentanut myös muista hahmoista moniulotteisia ja hahmovetoiselle lukijalle, joka haluaisi siirtyä lukemaan enemmän myös jännityskirjallisuutta tämä on mielestäni hyvä valinta. Jännitystä on tarpeeksi, mutta ei liikaa, joten siirtymä voi helpottua vähän. Jännityksestä ja toiminnasta yleensä nauttivalle tämä taas voi olla vähän liian hidas ja konfliktiton teos. Toisaalta se voi myös toimia teoksena, jonka avulla oppii lukemaan myös muunlaisia teoksia. 

Jos kirja ei tarjonnut ihan sellaista jännitystä kuin odotin, niin se korvasi sen hyvällä pohdinnalla omista juurista ja niiden merkityksestä, esitellen samalla filippiniiläistä kulttuuria ja yhteiskuntaa. Häpeäkseni tiedän hyvin vähän Filippiineistä millää tasolla, mutta tämän kirjan myötä kyllä tuli sellainen olo, että asia täytyy korjata. Jayn kautta kirja tosiaan käsittelee sitä, kuka kuuluu mihinkin kulttuuriin tarpeeksi ja kenellä on oikeus arvostella eri maiden tapoja toimia ja missä määrin. Kirjassa käsitellään myös sitä, miten näemme rodun, ihonvärin ja kulttuurin, oman ja toisten. Jayn pohdinnat omasta taustastaan toivat mieleeni Dariuksen pohdinnat, vaikka hahmojen ääni aiheen käsittelyssä on hyvin erilainen. Ribay on myös Khorramin tavoin onnistunut hyvin sisällyttämään kulttuuritietoutta ja kahden kulttuurin välissä elämistä kerrontaan, vaikka lähestymistavat ovatkin erilaiset. Patron Saints of Nothing on myös osaltaan raskaampi ja painvampi kirja, koska siinä on synkempi pohjavire jos näitä kahta teosta vertaa toisiinsa. Itse neuvoisin lukijaa lähestymään kirjaa siitä näkökulmasta, että keskiössä ei lopulta niinkään ole toiminta ja jännitys vaan suru ja kuolema, sekä niiden käsittely. Kantavana osana juonta on myös Filippiinien sota huumeita vastaan, mikä herättelee pohtimaan sitä, miten lähestymme huumeongelmia ja niiden käyttäjiä. Jälleen painava ja raskas, mutta tärkeä aihe. Kirjan yhteydessä oli myös neuvoja, miten tutustua Filippiinien tilanteeseen ja aiheeseen lisää, mutta oppilasta neuvoisin ehkä tekemään aiheen tutkimisen aikuisen kanssa jos siitä haluaa tutkia lisää. 

Kaksi aihetta, joita tarina myös koskettaa on poliisien ja journalismin rooli yhteiskunnassa. Poliisiväkivalta on ollut paljon esillä viime vuosina, kuten myös korruptio. Nykypäivän klikkimediassa on myös tärkeä pohtia journalismin roolia ja journalistien vastuuta. Ennen tätä teosta olin juuri lukenut Jason Reynoldsin ja Brendan Kielyn All American Boys -teoksen, jossa käsitellään myös poliisiväkivaltaa. Mielestäni nämä kaksi teosta toimisivat hyvin yhdessä ns. lukupiiri teoksina jos on useampi oppilas, joilla luetuttaa kirjoja. Kirjastoilla harvoin on monta kopiota yhdestä teoksesta englanniksi, joten toinen voisi ensin lukea toisen kirjan ja toinen toisen, jonka jälkeen oppilaat voivat vaihtaa kirjoja ristiin ja lopuksi keskustella ja verrata kirjoja yhdessä. Miten niiden tavat käsitellä poliisin ammattia eroavat tai ovat samanlaisia? Millaisia kulttuurisia eroja ammatissa näkyy? Voisiko samanlaisia tapauksia sattua Suomessa? Median ja journalismin roolia teoksissa voi myös käsitellä, sillä vaikkei All American Boys siihen syvenny samalla tavalla kuin Patron Saints of Nothing, näkyy siinä myös median reaktio ja tapa kertoa tapahtumista. 

En tiedä, missä mielentilassa tämän kirjan aloitin, silä ensimmäisten sivujen jälkeen tuntui, että teksti on suht haastavaa. Myöhemmin tätä tunnetta ei kyllä ollut ja Ribayn kieli pitää oikein hyvin otteessaan. Nyt jälkikäteen näytettä lukiessani pohdin, olenkohan ollut liian väsynyt tätä kirjaa aloittaessani jos kieli tuntui haastavalta. En silti lähtisi tätä suosittelemaan oppilaalle, jolle perusrakenteet ovat haastavia. Nautin itse Ribayn tavasta käyttää kieltä ja kuvailla ympäristöä ja tapahtumia. En osaa tarkalleen sanoa miksi tai miten kielen käyttö tässä kirjassa eroaa muista viime aikoina lukemistani nuortenkirjoista, mutta jokin siinä on. Kirjaa ylistävissä kuvauksissakin kieltä on kehuttu autenttiseksi ja lyyriseksi, ja sitä se ehkä onkin. Rikasta kieltä mielestäni, missään vaiheessa ei tullut oloa liiallisesta toistosta tai huonosti käytetystä kielestä ja Ribayn kuvaukset onnistuvat luomaan mieleen elokuvamaisia kohtauksia tapahtumista. Kirjasta ja sen kielestä voi luke näytteen täältä. Vaikka pidin teoksesta ja tarinasta kokonaisuutena, niin juuri tämä kieli jäi mieleen. Sen käyttö puhutteli, vaikken osaakaan päättää miksi. 

Kenelle

• Kirja sopii mielestäni parhaiten vahvoille englannin lukijoille tai vähintään itsevarmalle lukijalle, joka ei jää jokaiseen sanaan jumiin tai mene lukkoon haastavammasta lauserakenteesta.
• Lukijalle, joka pitää synkempien ja rankempien teemojen käsittelystä kirjallisuudessa. Kirja pistää pohtimaan näitä teemoja ja omia arvoja tehokkaasti.
• Mysteerien ja jännittävien kirjojen lukijoille tai sellaiselle, joka haluaisi tutustua enemmän myös tämän tyyppiseen kirjallisuuteen. Kunnon dekkari ja seikkailu fanille tässä ei välttämättä ole tarpeeksi mutkia ja jännitystä, mutta hitaamman ja hiljaisemman mysteeri tunnelman ystävälle tämä on todennäköisesti mieluisa lukukokemus.
• Lukijalle, joka tykkää tutustua erilaisiin kulttuureihin ja jota monikulttuurisuus teemana kiinnostaa. Ribay on luonut hienoa kuvausta kulttuurista ja Filippiineistä teoksessaa ja synkähköstä pohjavireestä huolimatta kirja onnistuu herättämään myös pientä matkustus intoa (näin korona-aikanakin). Oman kulttuuri-identiteetin pohdinta on tässä myös rikasta, mikä varmasti on mielekästä luettavaa etenkin nuorille, jotka kamppailevat Jayn tavoin näiden kysymysten kanssa.

Kysymyksiä

1. Kuka on Jayhin yhteyttä ottaneen Instagram -tilin takana?
2. Kenen luona Jay majoittuu Filippiineillä?
3. Kuka on Grace? Entä Mia?
4. Mitä Jay ja Mia saavat tietää Junista vieraillessaan slummeissa?
5. Kuvaile Jayn elämää ennen hänen matkaansa Filippiineille.
6. Mikä Sethin kommentti saa Jayn ärsyyntymään?
7. Mitä kolonialismin jäänteitä kirja tuo esille?
8. Mitä Jayn tädit ja sedät tekevät työkseen?
9. Mitä Jay ja Grace saavat tietää Tito Danilolta?
10. Miksi Jayn isä ei ole innostunut Jayn halusta matkustaa Filippiineille?
11. Kirjan aikana Jay oppii Junista asioita, jotka eivät ilahduta häntä. Perustele, miksi matka ja asioiden selvittäminen olivat silti tarpeellisia hänelle. Vaihtoehtoisesti perustele, miksi hänen olisi pitänyt olla selvittämättä Junin kohtaloa?
12. Mitä ovat "balikbayans"?

Kirjaan tutustuminen

1. #DisruptTexts tälle kirjalle löytyi myös kustantajan sivujen kautta valmiita ohjeita siihen, miten kirjaa voi käyttää opetuksessa ja mitä teemoja siitä voi nostaa esille oppilaiden kanssa.
2. Tämän linkin takaa pääsee käsiksi tuohon aiemmin linkattuun lukunäytteeseen, sekä äänikirjan näytteeseen. Omaan korvaani lukija oli epämiellyttävä, mutta toisille se voi toimia ja jälleen, jos käsillä on sekä fyysinen teos, että äänkirja niiden yhteiskäyttöä voi vinkata oppilaille. Viime viikolla sain booktuben kautta myös vinkin, että äänikirjaa kuunnellessa voi pelkän kuuntelun lisäksi myös ns. lukea/silmäillä tekstiä mukana itse. Tämä voi olla hyvä vinkki oppilaalle, jolla kuullunymmärtäminen on vahvoilla, mutta esim. oikeinkirjoitus voi väliin takuta. Kun seuraa tekstiä kuunnellessa kuultuna tuttujen sanojen oikeinkirjoitus voi jäädä mieleen paremmin. Toisille taas kirjoitettu teksti voi helpottaa ymmärtämistä, jos kuullunymmärtäminen välillä takkuaa jostain syystä tai aksentti haastaa. Näin kuuntelu voi myös olla aktiivisempaa ja keskittyminen pysyä tarinassa, jolloin teos jää paremmin mieleen, mutta samalla voi vähän levätä ns. "oikeasta" lukemisesta.
3. Randy Ribayn kirjailijasivut, josta löytää mm. tietoa kirjailijasta ja suosituksia muiden Filippiiniläis taustaisten kirjailijoiden teoksista.

Patron Saints of Nothing oli kaiken kaikkeaan taitavasti luotu teos, jossa nivoutui yhteen ripaus mysteeriä, kuvausta kahden kulttuurin välissä kasvamisesta, sekä surun käsittelyä. Teos sopii mielestäni parhaiten oppilaalle itsenäiseen lukuun tai lukupiiriin, jossa sen teemoista pääsee keskustelemaan syvemmin. Kirjan isojen teemojen ympärille saa helposti muodostettua erilaisia esseekysymyksiä, joa haluaa tuottaa oppilaalla pidempää tekstiä. Nämä teemat ovat myös omiaan juuri mielipidekirjoituksen harjoitteluun, joiden pohdintaan kirjan lukeminen ennen kirjoitusprosessia voi toimia johdatuksena. Kirja on myös hyvä suositus, kun haluaa ohjata oppilaita lukemaan enemmän kirjallisuutta, jotka ovat vähemmistökirjailijoiden tuotoksia ja joissa on vähemmistötaustainen päähenkilö. Muiden oppiaineiden opetuksessa, tästä voisivat hyötyä eniten yhteiskuntaopin, sekä historian opettajat, sillä kirja käsittelee useampaa yhteiskunnallista teemaa, sekä sivuaa hieman myös Filippiinien historiaa kerronnassa. 

Ensi viikkoon!