Jandy Nelson - I'll Give You the Sun

 Heipä hei taas! Tämän viikon kirjavinkki onkin ainakin Goodreadsissa arvioitu aika korkealle keskiarvon ollessa yli neljän tähden. I'll Give You the Sun onkin hieno teos, joka voi haastaa lukijaa kielellisesti, mutta toisia Nelsonin kieli on pistänyt myös ärsyttämään. Myös itselleni kirjasta jäi paljon eriäviä mielipiteitä, minkä vuoksi myös arvion/vinkin kirjoittaminen oli hankalaa. Uskon kuitenkin sen sopivan etenkin kirjoittamisesta ja taiteesta nauttiville nuorille luettavaksi. Open kannattaa laittaa tämä myös korvan taakse muistiin oppilaille, jotka kaipaavat kieleltään haastavampia kirjoja lukuun ja joille kielikuvien opiskelu on ajankohtaista. 

Jandy Nelson - I'll Give You the Sun. Kustantaja Dial Books. Sivuja (kuvan painos): 429

Kaksoset Jude ja Noah ovat aina olleet tiivis yksikkö. Kaksi puolta yhdestä ihmisestä. Teini-iässä heidän tiensä alkavat kuitenkin kulkea eri suuntiin, mutta yhteys pysyy silti, kunnes perhettä kohtaa tragedia. Muutamaa vuotta myöhemmin Juden päätyessä tunnetun kivenveistäjän oppiin pitkään pidetyt salaisuudet alkavat paljastua ja kotona vallinnut hiljaisuus katkeaa. Miten Noahin menneisyys ja Juden nykyisyys nivoutuvat yhteen? Kenen syytä perheen suru lopulta on ja miten voi löytää itsensä, kun on aina ollut osa samaa yksikköä. Entä millaisia ovat kaksosten ensimmäiset askeleet rakkauden saralla? 

Lainaamani painoksen kannessa luki "Love is only half the story" ja tämä on aivan totta. Kirjaan saattaa tarttua odottaen, varsinkin takakannen tekstin perusteella, jonkinlaista rakkaustarinaa, mutta kirjan juonen määrittely onkin lopulta vaikeampaa. Lukija ei pääse niinkään todistamaan tuota kaksosten tiiviyttä vaan enemmän sitä omaksi erilliseksi itseksi kasvamista ja tapaa käsitellä surua ja syyllisyyden tunnetta, jota läheisen menettäminen voi aiheuttaa. Erilaisten rakkauden teemojen kulkiessa siinä rinnalla. Tarinaa kerrotaan molempien kaksosten näkökulmasta, Noahin osuudet sijoittuvat viimeisiin kuukausiin ennen perhettä kohdannutta tragediaa, kun taas Juden sijoittuu pari vuotta tuosta eteenpäin. Pääpaino teoksessa keikahtaa lopulta Juden näkökulmaan, näin ainakin itsestäni tuntui. Seurataan hänen selviytymistään traumasta ja sen uuden minän rakentamista. Noahin tarina kuitenkin kulkee mukana silloinkin, kun kertojana toimii Jude. Nelson on upeasti onnistunut kietomaan tarinaan toistuvia yksityiskohtia ja henkilöitä, kuin pieniä palapelin palasia, jotka lopulta yhdistyvät ja luovat yhtenäisen kuvan siitä, mitä on tapahtunut. Lukija selvittää tarinan aikana useampaakin salaisuutta ja itsestäni tuntui, että aina kun luuli esimerkiksi arvanneensa, mikä kaksoset oli ajanut erilleen selvisikin, ettei se ollutkaan se tapahtuma, jota itse veikkasi ja jännitys vain jatkui. Oli kiva aina tunnistaa hahmo tai yksityiskohta jomman kumman kaksosen kertomana ja yhdistää se myöhemmin toisen kerronnassa samaksi tai merkitykselliseksi. Hahmokaarti oli mielestäni pidetty sopivan tiiviinä ja nautin siitä, miten tarinassa sukellettiin perheen sisäisiin suhteisiin ja niiden monimutkaisuuteen. Kuinka eläviä suhteet niin vanhempiin kuin sisaruksiin voivat olla, ja miten nuoret monesti kaipaavat erilaisia aikusia elämäänsä, vaikka olisivat kasvaneetkin rakastavassa perheessä. 

Itse pidin lukukokemuksesta paljon, mutta on pakko myöntää, etten päässyt Juden kanssa samanlaiseen "yhteisymmärrykseen" kuin Noahin. Uskon tämän johtuneen pääasiassa kielestä. Nelson on omasta mielestäni onnistunut hienosti luomaan kaksosille selkeät omat kertojaäänet. Niissä on samankaltaisuuksia, jotka ikään kuin resonoivat heidän aiempaa yhtenäisyyttään, mutta myös selkeä ero. Noahin kohdissa käytetty kieli resonoi itselleni enemmän ja koin sen jotenkin kauniimpana ja herkempänä. Maalauksellisempana, joka sopii tietenkin hahmoon loistavasti. Juden kerronta taas ehkä tuntuikin sitten sen rinnalla jotenkin valjulta. Itselleni myös tapa, jolla Jude alkoi sitten esimerkiksi avautua oli liian äkkinäinen. Jännitteet ja kutkuttavat tunteet, joita Noahin osissa onnistuttiin luomaan, jotenkin eivät toteutuneet samalla tavalla Juden näkökulmasta. Olisi mielenkiintoista tietää, olenko yksin näiden kokemusten kanssa vai onko muilla kirjan lukeneilla ollut samanlaisia vai aivan eriäviä tunteita. Eräs Noahille ratkaiseva kohtaus oli myös kerrottu (hyvin lyhyesti vieläpä) Juden näkökulmasta, joka oli itselleni pettymys. Pääasiassa juuri sen takia, että olisin halunnut nauttia Noahin osien kaltaisesta kielestä vielä hetken lisää ja lukea tuon ratkaisun hänen näkökulmastaan. Mutta loppujen lopuksi kirja oli mielestäni kaunis ja toimiva kokonaisuus, vaikka eteneminen toisinaan olikin hidasta. Siinä on useita tasoja ja suosittelisin sitä mielelläni nuorille. 

Kirjassa oli tosiaan monia tasoja ja itsestäni tuntuu, että en välttämättä edes saanut irti sen kaikkia merkityksiä. Tämä saikin pohtimaan, että kirja todennäköisesti soveltuukin niille lukijoille, jotka pitävät kielikuvista ja syvemmistä merkityksistä, jotka on piilotettu tekstiin. Itse en koe olevani kovinkaan ns. korkeakulttuurinen lukija, Call Me by Your Name (Acimanin ei Lil Nas X:n) ei esimerkiksi nostattanut itsessäni pahemmin tunteita tästä syystä, koska vaikka tykkäsin sen kielestä en saaanut siitä pahemmin mitään irti. I'll Give You the Sun oli itselleni toimivampi teos, mutta se herätti tosiaan mieleen tuon keväisen lukukokemuksen ja arvelisin, että lukijat, jotka nauttivat (tai tulevat tulevaisuudessa nauttimaan) enemmän Call Me by Your Name kaltaisista teoksista tykästyvät tähän todennäköisesti enemmän. Eli jos oppilas tykkää lukea ja tulkita tekstejä syvemmin, antaa kielen haastaa itseään, tätä voisi suositella ja kokeilla, miten se iskee. Tietenkin Acimanin teokseen verrattuna tämä on omasta mielestäni lukijaystävällisempi ja kohdeyleisölleen kirjoitettu siltä osin, että tällainenkin tumpelo (joka ei hirveästi saa aina irti kaikkien taide yms. viittausten merkityksesta tekstille) voi kirjasta nauttia. 

Juuri kaikkien metaforien käytön takia suosittelisin kirjaa ensisijaisesti oppilaille, jotka ovat vahvoja vieraalla kielellä lukijoita tai lukevat paljon. Mahdollisesti molempia, sillä voin kuvitella, että nuorelle, joka ei ole tottunut tämän tyyppiseen tekstiin missään muodossa, lukukokemus voi olla turhauttava ja sekava, kun yrittää pohtia mitä oikeasti tapahtuu. Goodreadsin perusteella se oli sitä, jopa osalle aikuisista. Kielen käyttö ja lauseen rakenteet voivat siis olla haastavia vieraan kielen opiskelijalle, etenkin jos kielitaito on vielä aika hataralla tai perus pohjalla. Luvut ovat myös pitkiä, välissä on kyllä kappalejakoja tauottamassa, mutta niitäkin yllättävän harvassa. Eli kirja ei välttämättä myöskään sovi lukijalle, joka kaipaa lukujen tuomaa etenemisen tunnetta ja tauotusta useammin. Lisäksi koska kielikuvilla leikittelyä on niin paljon se ei välttämättä vain ole kieleltään kaikkien juttu, ainakin arvosteluissa näkyi, että metaforien määrä ei kaikkia miellyttänyt. 

Kenelle

• Lukijalle, jolla englannin kieli on hyvin hallussa ja joka on tottunut tai pitää teksteistä, joissa kielikuvia käytetään paljon.
• Oppilaalle, joka kaipaa englannissa enemmän ns. oman äidinkielen tyyppistä opetusta, tämä kirja voisi soveltua hyvin esimerkiksi kielikuvista ja erilaisesta tavasta käyttää kieltä.
• Lukijalle, joka pitää hieman melankolisemmista kirjoista, tässä pohjavire on tosiaan suurimman osan ajasta hieman surumielisempi.
• Erityisesti taiteesta nauttiva ja kiinnostunut lukija voisi pitää kirjasta

Kysymyksiä/Tehtäviä

1. Mikä on Juden "raamattu"? Mikä on oma suosikki lainauksesi tuosta raamatusta?
2. Mihin kirjan nimi viittaa?
3. Mitä Juden ja Noahin vanhemmat tekevät työkseen? Miten se näkyy heidän elämässään?
4. Kerro ainakin yksi "leikki" jota Jude ja Noah pelaavat/ovat pelanneet?
5. Kumpi tapasi Oscarin ensin ja miten he tapasivat?
6. Mitä tapahtuu "The English guy" piirrokselle? Ketä se esittää?
7. Mitä Courtneyn juhlissa tapahtuu? Miten se vaikuttaa Noahin ja Juden suhteeseen?
8. Kenelle Guillermon rakkauskirje on?
9. Piirrä yksi Noahin potreteista.
10. Miksi molemmat Noah ja Jude syyttävät itseään onnettomuudesta?

Yhteisopetus

1. Tätä kirjaa olisi hauska käyttää kuviksen kanssa yhteisopetuksessa. Noahin tekstin lomassa on aina erilaisten potrettien nimiä, kun taas Juden osuudessa on kuvaukset muutamista erilaisista patsaista. Näitä Noahin potrettien nimiä voisi joko käyttää sellaisinaan eli antaa oppilaille otsikon ja he sen pohjalta piirtävät kuvan. Vaihtoehtoisesti voi lukea ja kääntää sitä edeltävän pätkän ja sitten antaa potretin nimen, jolloin tekstin ja nimen pohjalta piirretään työ. Juden tekstistä taas pitäisi etsiä erikseen nuo kohdat, joissa eri patsaita kuvataan (en muistanut ottaa yksittäisiä sivunumeroita ylös) joiden pohjalta voisi vaikka toteuttaa savityöt. Eli luetaan ja käännetään kohdat yhdessä, jonka pohjalta oppilaat alkavat sitten suunnitella ja työstää siitä heräänneitä omia mielikuviaan.
2. Kirjan pätkiä voisi hyvin myös käyttää, kun haluaa totuttaa oppilaita erilaisiin tekstilajeihin englanniksi tai vertailla vaikkapa eri kirjoitustyylejä. Tästä otettujen tekstien rinnalla voisi olla vähän kompaktimpaa ja juonivetoisempaa tekstiä, tai oppikirjan tekstiä ja pohtia yhdessä, miten ne eroavat ja mitä käytetyssä pätkässä käytetyt kielikuvat tarkoittavat. Mitä oikeasti tapahtuu jne.

I'll Give You the Sun käsittelee hienosti sitä, miten tärkeää on määrittää se oma itsensä eikä yrittää olla tai odottaa olevansa kuin vanhemmat tai sisaruksensa. Kielikuviltaan rikas teos tuo vahvasti tarinaan mukaan taiteen ja taiteellisuuden. Ja vaikka romanssiakin on ilmassa, niin keskiössä on lopulta surun käsittely ja siitä selviytyminen. Herää myös pohdinta, mikä on salaisuuksien hinta ja aiheutammeko toisinaan niitä pitämällä enemmän harmia, vaikka tarkoitus olisi suojella toisia. Parhaimmillaan Nelsonin teksti saa lukijansa näkemään kaikki kielen värit ja haaveilemaan taiteen tekemisestä, mutta välissä tekstin ja ajatusten syvällisyys ja taiteellisuus lässähtää. Kokonaisuutena taitava ja miellyttävä teos, joka vaatii lukijaltaan myös kärsivällisyyttä. 

Ensi viikolle onkin sitten luvassa hieman nuoremmille lukijoille soveltuvaa ja seikkailuhenkisempää kirjallisuutta!