Santa Montefiore & Simon Sebag Montefiore - The Royal Rabbits of London (#1)

 Hyvää perjantaita! Täällä on vietelty syyslomaa, joka on myös näin lokakuussa lukuloma ja ainakin itse olen tätä lukulomaa viettänyt, minkä vuoksi postauskin tulee vasta näin viikonlopun kynnyksellä. Olen kuunnellut peräti kaksi kokonaista kirjaa ja lukenut loppuun kolmannen. Saa nähdä ehtyykö saldo vielä viikonlopun aikana karttua. Tämän viikon kirja onkin sellainen, joka soveltuu nopeaksi viikonloppu luvuksi kovimmille lukutoukille, sillä sivumäärät eivät päätä huimaa ja toiminta kuljettaa tarinan nopeasti eteenpäin. Kyseessä on Santa Motefioren ja Simon Sebag Montefioren The Royal Rabbits of London lastenkirja, joka on nuoremmille lukijoille suunnattu seikkailun täyteinen kirjasarja, johon on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa. Sitä en tiedä, onko sarjaan enää tulossa jatkoa, mutta kirjoja on käännetty suomeksi, eli tämän voi poimia lukuvinkiksi myös niille oppilaille, jotka eivät vielä englanniksi pysty lukemaan, mutta jotka kaipaavat kevyttä seikkailun täyteistä lukemista. 

Santa Montefiore & Simon Sebag Montefiore - The Royal Rabbits of London. Kuvitus Kate Hindley. Kustantaja Simon & Schuster.

Shylo on pieni kani, joka on aina ollut perheensä pahnanpohjimmainen. Utelias pikku kani on kuitenkin jo pitkään käynyt kuuntelemassa, kielloista huolimatta, vanhan Horation tarinoita Lontoon kuninkaallisista kaneista, jotka suojelevat ketäs muuta kuin kuningatarta. Eräänä päivänä Shylo törmää kuitenkin metsässä rottiin, jotka punovat suunnitelmaa, jolla häpäistä kuningatar. Siitä lähteekin Shylon seikkailu kohti Lontoota ja kuninkaallisia kaneja, sillä jonkun on pysäytettävä rottien juonet. Matkan aikana hän tutustuukin monenlaisiin kaneihin ja samalla oppii jotain itsestään. 

Itse bongasin tämän kirjan alunperin kirjatuben puolelta Syyslukijan kanavalta. Hän oli lukenut tämän suomeksi, mutta itse tietenkin etsin käsiin englannin kielisen version. Tuon videon perusteella odotin hieman hurjempaa teosta ja ensimmäisistä sivusita huokuikin tällaiselle 90-luvun lapselle hieman sellaisia Ruohometsän kansa viboja. Kirja osoittautui kuitenkin vähemmän raa-aksi kuin odotin, mikä oli positiviinen yllätys. Toki jotkin ratkaisut ovat aika suoraviivaisia ja kylmästi toteutettu, mutta tarkemmin ajateltuna niissä ei mielestäni ole sen kummempaa raakuutta kuin vaikkapa Astrid Lindgrenin tai Roald Dahlin kirjoissa. Vaikka yhtä laadukkaasta tai taidokkaasta kirjasta nyt ei olekaan kyse kuin nuo klassikot. 

Koska kyseessä on lastenkirja oli se ainakin aikuiselle hyvin nopealukuinen ja veikkaan sen olevan sitä myös pienemmille lukutoukille, joilta lukeminen jo sujuu. Tapahtumat etenevät nopeasti ja mitään ei jäädä vatvomaan liikaa. Jokaiselle hahmolle on luotu omat selkeät roolit, jotka ovat välissä ehkä hieman kärjistettyjä. Tästä syystä kirja vaikuttikin vähän vanhanaikaiselta joiltain osin, vaikka onkin julkaistu 2016. Olisi kiinnostava jatkaa sarjan lukemista ja selvittää, miten tarina ja hahmot muotoutuvat seikkailujen jatkuessa. Kirjassa on selkeät hyvikset ja pahikset, mutta joillekin hahmoille oli annettu myös niin sanottava ennakko-oletus, joka sitten todistettiin vääräksi. Nämä olivat onneksi yleensä sellaisia käänteitä, jotka loivat hahmosta positiivisemman kuin Shylo ja lukija aluksi olettavat. Yhdeksi teemaksi kirjassa nouseekin ennakkoluulojen vääräksi todistaminen, joko itseensä kohdistuvat tai ne joita itse luomme muista. Toinen tärkeä teema on sitten itseensä uskominen ja oman rohkeuden ja itsetunnon löytäminen. 

Shylon tarina on aika perinteinen underdog tarina, jossa aina heikkona pidetty päähenkilö pääsee osoittamaan kykynsä. Shylon tapauksessa kiusaamista on tapahtunut jo kotona, mutta ikävä kyllä tähän ongelmaan ei ainakaan tässä ensimmäisessä kirjassa oikein sukelleta syvemmin. Neljännen kirjan synopsiksen perusteella, kotioloihin ja perhesuhteisiin saatetaan palata tuossa viimeisimmässä teoksessa. Tietenkin, kun kyseessä on tällainen seikkailupainotteinen teos, jossa pääpaino on tapahtumien eteenpäin viemisellä ja kohderyhmänä ovat lukijat (tai kuuntelijat), joilla lukutaito on vielä kehittymässä, on luonnollista ettei hahmoista ole tehty yhtä monimutkaisia kuin nuorten- tai aikuistenkirjoissa ja vakavat teematkin on käsitelty hieman pintapuolisemmin. Kirja soveltuukin hyvin sellaiseksi ensimmäiseksi itsenäisesti luettavaksi lastenromaaniksi. Kirjassa on tietenkin myös sellaista lapsille sopivaa huumoria, etenkin rottien kuvailussa ja sanaleikeissä, jotkut nimeämiset ja viittaukset varmaan avautuvat kuitenkin paremmin juuri aikuiselle, jos kirjaa lukee lapsille. Englantilaista kulttuuria tuntevalle lapselle ja Lontoossa käyneelle pikku matkailijalle voi olla hauska bongata kaikkia maan kulttuuriin ja Lontooseen liittyviä yksityiskohtia. Itsestäni ainakin oli. 

Kirjan kieli on suhteellisen verbi painotteista ja lauserakenteet yksinkertaisia, kohderyhmälle soveltuvia. Omaan silmään pistivät myös adjektiivien ja adverbien suhteellisen runsas käyttö. Ottaen huomioon kaikki tarinan elementit sanoisin, että se soveltuu parhaiten 8-10-vuotiaille oppilaille, jotka ovat natiiveja englannin lukijoita, tai lähes samalla tasolla kuin natiivit saman ikäiset lukijat. Tällöin kirja toimisi sellaisena lukuharrastuksen ja lukutaidon ylläpitäjänä. Tuota vanhemmille lukijoille kirja voi olla hieman liian "lapsekas" ja saman ikäiselle kieltä vasta opiskelevalle, kirja voi vielä olla liian haastavaa luettavaa itsenäisesti. Kirjassa on kaunis kuvitus, mutta kuvat eivät varsinaisesti avusta tarinan ymmärtämisessä samalla tavalla kuin vaikkapa sarjakuvissa, kuvakirjoissa tai tiheämmin kuvitetuissa kirjoissa. 

Kenelle

• Natiivin, tai lähes natiivin, tasoiselle lukijalle, joka kaipaa lukutaidon ja lukuharrastuksen ylläpitoa. Ikähaarukka ehkä sellainen 8-10v.
• Seikkailu painotteiselle lukijalle, joka ei kaipaa niin syvällisiä hahmoja tai pysähtymistä vakaviin teemoihin, vaan ennemmin tahtoo olla juonen vietävänä. Näkisin hyvin, että kirja soveltuu niille lukijoille, jotka myöhemminkin tulevat valitsemaan seikkailupainotteisia salapoliisi, fantasia tai scifi teoksia.

Kysymyksiä

• Ottaen huomioon, kuinka nuorille lukijoille kirja on suunnattu ehdottaisin enemmän sellaisen vapaan kirja-arvion, posterin tai esitelmän tekemistä. Toki muutamia kysymyksiä voi esittää, joilla tarkistaa luetun ymmärtämistä.

1. Mitä kiellettyä Shylo teki säännöllisesti?
2. Miten Shylo pääsi Lontooseen?
3. Kenet Shylo tapaa ensimmäisenä Lontoossa?
4. Mitä voit kertoa kuninkaallisista kaneista? Kerro ainakin yksi asia jokaisesta.
5. Miten koirat liittyvät tehtävään?
6. Mikä yhteys Horatiolla ja Nestorilla on?

Yhteisopetus

1. Kirjaan voi soveltaa halutessaan aukkotäydennys ja metsästys tehtäviä, joista ollut aiemmassa postauksessa. Pienten kanssa voisi keskittyä ihan vaikkapa verbien tunnistamiseen yleisesti tai adjektiivien etsimiseen.
2. Kirjan lukemista yhteisesti olisi mielestäni hauska kokeilla. Eli lukea aina välissä luvun tai osan luvusta tunnin alkuun tai loppuun. Tämä voisi tuoda hauskaa vaihtelua oppikirjan tarinoihin ja antaisin oppilaille mahdollisuuden kuunnella kieltä ja yrittää seurata tarinaa ilman, että siitä on pakko jäädä jotain muistiin tai tarkemmine "opiskella". Vahvistaa kieltä passiivisemmalla ympäröimisellä. Oppilaiden keskittymistä tarinan seuraamiseen voisi parantaa, jos samaa kirjaa voitaisiin lukea samalla vaikka sitten suomeksi luokan muilla tunneilla, tai se olisi jo joskus luettua, jolloin tarina olisi jo tuttu oppilaille. Aktiviteetti voisi hyödyttää etenkin oppilaita, jotka eivät kuule englantia kotona yhtä paljon, sillä näin he kuulisivat kieltä myös oppikirjojen ulkopuolelta ja sellaista kieltä, joka ei ole alunperin tarkoitettu kielen opettamiseen

The Royal Rabbits of London oli ihan viihdyttävä ja tehokkaasti etenevä teos. Se on kuitenkin parhaillaan mielestäni keskinkertainen lastenromaani. Sitä voi suositella luettavaksi ja varmasti se on oikealle lukijalle mielekäs lukukokemus, mutta en voi sanoa, että se olisi ensimmäisenä listallani varsinkaan kun parempia teoksia tulee vastaan. Kirjan ajatus on kuitenkin hauska ja saatan tosiaan tarkistaa tulevaisuudessa, miten Shylon seikkailut jatkuvat. 

Vaikka halloween tässä ehtiikin tulla ja mennä, niin blogiin on marraskuun puolella tulossa hieman fantasia- ja kauhuvinkkejä, jotka varmasti miellyttävät niitä, jotka tykkäävät loka-marraskuussa uppoutua spooky seasonin ja taikamaailmojen vietäväksi.